tiistai 11. lokakuuta 2011

kainuussa taas

tytärten kautta lapsuuskotiin hakemaan talvirenkaita ja muuta tänne jäänyttä kamaa.
tullessa sisälämpötila pirtissä plus 7. sataa. sähköpatteri päälle ja hella tulille, sisäiseksi lämmitykseksi perinteistä Jägermaisteria. nyt on jo ekat kahvit keitetty, hella humisee ja lämpöä on 15 astetta.
mikäs tässä!

aamu-uutisia autossa kuunnellessa loksahteli leuka pariinkin otteeseen. valtio vähentää avustuksiaan homekoulujen korjaamiseen.  ongelma ei taatusti ole katoamassa, päinvastoin, niinkauan kun mikään taho ei puutu  rakentamiskulttuurin häpeällisiin kusettamiskäytäntöihin jossa ainoa tavoite on kääriä isot rahat mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin kustannuksin, viis asukkaiden/koululaisten/päiväkotilasten/työntekijöiden terveydestä. taas iso raha puhuu, eikä siinä tavallisten ihmisten elämänlaatu paljon paina. vaikka yhteiskunnalle lasku tulee olemaan suuri sairauksien hoidon ja työkyvyttömyyksien kautta. varmaan pian tehdään laki jonka mukaan sisäilma-altistuksesta johtuvien sairauksien takia ei saa enää sairauspäivärahaa! näinhän on käynyt jo työuupumus-diagnoosin kanssa.

toinen  loksahduttava asia oli se itsestäänselvä tutkimustulos, että terveydenhuollon keskittämisen takia Kelan maksamat matkakorvaukset ovat lisääntyneet huomattavasti. tämähän on ollut tiedossa keskittämistä puuhattaessa, mutta (taas) kunnat ja valtio pallottelevat kustannuksia toisilleen ja kukas sen lopulta maksaa: asiakas. matkakorvuksien omavastuuta ollaan siis nostamassa ihan reiluilla kädellä ja kenen nilkkaan se kolahtaa: syrjäseutujen sairaiden, jotka usein ovat jo ennestään pienituloisia eläkeläisiä, työttömiä jne.

huoh.
missä se vallankumous viipyy.
Wall Streetin mielenosoituksille olisi tarvetta täälläkin.

sanouduin sitten irti Facebookista. alkoi tympäistä se stalkkaaminen ja tiedonkeräys mainostajien tarpeisiin ja se, että mitä tahansa sinne pistän, se on siellä hamaan ikuisuuteen ties kenen käytettävissä. Rakas on intohimoinen sosiaalisen median käyttäjä ja olemme näiden vuosien aikana keskustelleet asiasta moneen otteeseen kärkevästikin, koska olen usein  kokenut että virtuaalinen yhteisö on hänelle  tärkeämpi kuin liveminä ja -elämä tässä ja nyt.  olen koettanut totutella asiaan, mutta se ei vain tunnu hyvältä. en pidä siitä että julkisen ja yksityisen raja häviää ja kymmenet tai sadat tai ties kuinka monet ihmiset lukevat ( minun mielestäni) liian yksityiskohtaista tietoa hänen elämästään, joskus myös meidän elämästämme. hänelle sosiaalinen media on ollut pelastus pahimpina aikoina ja ymmärrän sen. oma ratkaisuni nyt sitten oli tämä.
vaikka itsekin vuodatan tänne kaikenlaista, ja halutessaan joku varmasti saa henkilöyteni helposti selville.

onhan  tässä virtuaalielämässä  eittämättömät hyvät puolensa! siivosin eilen bookmarksejani, ja löysin sieltä blogin jota olin joskus lukenut ja merkannut parempaa tutustumista varten, ja sitten unohtanut. huomasin että bloginpitäjä on nykyisellä kotipaikkakunnallani elävä ortodoksi! ilahduin ja lähetin meilin, hän vastasi ja sovimme tapaamisesta. mahtavaa!

lasten kanssa tapasimme pitkästä aikaa kaikki läsnäollen viikonloppuna. ei ollut helppoa mutta silti lämmintä ja  mukavaa. Kultakutri on huolestuttavan stressaantunut uusista opinnoistaan ja ylipäätään uudesta elämästään ja se kyllä kuului ja näkyi. ehkä perheen ärsyttävä seura, puhuminen ja yhdessä löhiminen kuitenkin auttoi, koska Kultakutri nukkui pitkästä aikaa 10t putkeen ja oli sunnuntaina kuin uusi ihminen.

Typykkä taas oli ahdistunut luettuaan tädiltään syntymäpäivälahjaksi saamaansa Salaisuus-kirjaa, tekijää en nyt muista. en ole tutustunut kirjaan kuin pintapuolisesti, mutta minusta se oli edustava näyte amerikkalaisesta onnellisuuteollisuudesta, jossa annettuna oletuksena on se että ihmisen tulee olla koko ajan  aukottoman onnellinen ja ellei se sitä ole, jossain on vikaa. maailmankaikkeus/jumala on kirjan mukaan automaatti jota oikealla tavalla manipuloimalla ihminen saa sitä mitä se haluaa ja ellei saa, kyse on siitä ettei ihminen usko tarpeeksi. tämä on siis karkea kärjistys, moni ajatus kirjassa on ihan terve ja meikäläisen vastarannakiiskenkin allekirjoittama. oli hyvät keskustelut asiasta nuorisojaoston kanssa. onneksi ne osaa olla kriittisiä ja kyseenalaistaa valmiita totuuksia.

sade jatkuu. sekalaisten mietteiden parista kamarin uunin lämmitykseen.

Ei kommentteja: