Olo on kuin seinään juosseella joka sieltä tipahdettuaan alkaa vähitellen toeta.
Aamupäivällä oli ihana lämmin tuulinen syyspäivä, puoleltapäivin taivas veti peiton päällensä ja alkoi sataa. Nyt illalla taas selkeää ja kaunista. Olenhan minä kauniita maisemia nähnyt mutta tuo peltoaukea joka avautuu kun Yhteisön pihalta jatkaa hiekkatietä eteenpäin, on ihan erityinen. Moniväristä aaltoilevaa peltoa, avara taivas vaihtuvine väreineen, kaiken yllä kasvava kuu ja ne haikeat joutsenet, tällä kertaa kolme. Syksyn tuoksut. Missään oo tämmöstä.
Olen saanut huoneen aika hyvin kuntoon ja siitä tuli ja tulee oikein viihtyisä. Yhteisön töihin en ole tänään osallistunut. Illan olen lueskellut blogeja ja meilejä ja kuunnellut Von Hertzen Brothersia, joka on sykähdyttävin musiikkirakkaus vuosikymmeniin. Joitain biisejä en vieläkään pysty itkemättä kuuntelemaan vaikka olen osannut ne ulkoa jo vuosia.
Outo olo. Onhan mulla ikävä. Mutta mitä ja ketä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti