liikutuin aamupalalla. liikutuin pienistä luontevista huomionosoituksista, hyvän huomenen toivotuksista, hyväksyvistä katseista, pienistä hipaisuista, hymyistä, jotka kaikki kertoivat että olet minulle olemassa, olet ok, on ok että olet täällä. tämä suvaitsevainen lämmin ilmapiiri teki minuun vaikutuksen jo keväällä kun ensi kertaa tulin tänne. tunne siitä että täällä SAA OLLA, yrittämättä olla jotain muuta tai enemmän tai vähemmän kuin mitä on.
siivosin siivouskomeron, johon ei enää mahtunut sisään eikä sieltä saanut enää mitään ulos. irtonaista lasiruutua lattialta nostaessani se hajosi ja sain melko syvän haavan peukalooni. siitäkö tuli tämä väsymys vai portaiden juoksemisesta ees taas siivouskomeron ja roskiksen, siivouskomeron ja erinäisten varastojen välillä, joihin uudelleensijoitin sitä kaikkea jonka joku muu oli uudelleensijoittanut siivouskomeroon.
työhaastattelu on iltapäivällä ja jännittää. miten saisi pidettyä itsessään tämän paikan ilmapiirin jossa SAA OLLA, eikä yrittäisi olla jotain muuta, enempää tai vähempää kuin mitä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti