yksin

Rakas lähti. On hämmentynyt olo. Rakas on niin rakas. Ja niin kovin hauras. Vasta itsekin opettelee tulemaan toimeen sairautensa kanssa ja yrittää opettaa minuakin.

Tämä kesä on mennyt kuin sumussa. Ensin sen tosiasian pikkuhiljaista valkenemista että Rakas voi todella huonosti eikä jaksa olla niinkuin ennen, että suunnittelemamme asiat eivät yhdessä  toteudu. Sitten sen sulattamista että hän lähti ja minä jäin ja sen epävarmuuden sietämistä etten tiedä näemmekö edes enää. Nyt ehkä alkaa kolmas, vähän selkeämpi jakso. Olemme sitten näin. En tiedä onko Rakkaasta koskaan muuttamaan saman katon alle minun tai kenenkään kanssa. Minä toivoisin vakautta, turvallisuutta, jatkuvuutta, yhteistä arkea. Suhde rakkaan kanssa saattaa jäädä ikuiseksi seurusteluksi.

Katsoimme loppuun Taisteluplaneetta Galactican. Upea sarja. Vaikkei nimestä ehkä voisi päästellä, sarja käsittelee hienosti ihmisen peruskysymyksiä: mikä on ihminen, kuka on lähimmäinen, ihmisen suhdetta teknologiaan, luontoon, maailmankaikkeuteen, Jumalaan... sekä peilaa myös valmistumiajankohtansa amerikkalisen yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja ja politiikkaa. En ole aiemmin ollut innostunut scifistä, mutta kiitos Rakkaan, sekin genre on viime vuosina auennut.

Aurinko paistaa taas monen sateisen päivän jälkeen, mutta tuuli on syksyisen kylmä.
Tuntuu hyvältä olla taas yksin kun on puolitoista viikkoa ollut seurassa.

Blogini on saavuttanut uuden vaiheen: minulla on lukija! Tervetuloa Liisa.