Sade vain jatkuu. Tänään pitää taas lämmittää pirtin uunia. Taidan myös nostaa sipulit kuivumaan, varret ovat jo kaatuneet. Myös lantut on nostettava, koska ensi viikon alusta lähden ja olen poissa varmaan pari viikkoa. Sinä aikana lantut varmaan jo menee puisiksi.
Keitin eilen härkäpapuja. Olivat kitkeriä. En ole ennen kasvattanut härkäpapuja, mutta paikallisessa kaupassa ei ollut keväällä muita papujen siemeniä. Keitinkö papuja liikaa, vai pitäisikö niiden vielä kypsyä maalla, vai mikä meni pieleen? Mutta mukavaa oli eilen syödä omavaraisesti: oman maan papua, porkkanaa, pottua, joesta saatua haukea (joka oli järkyttävän suuri enkä meinannut saada sitä hengiltä en puukoilla enkä puntareilla!huh.) sekä mustikkapiirakkaa lähimetsän mustikoista. Tähän kun pääsisi ihan kokoaikaisesti.
Aika romanttisesti saunottiin eilen Rakkaan kanssa kynttiläsaunassa kun ympärillä oli synkkä ja myrskyinen yö. Muisteltiin suhteemme alkuaikoja. Rakas ei muista juuri mitään, amnesia jyrää. Varsinkaan meidän intiimistä elämästä silloin. Vähän kuin olisin dementikon kanssa.
Mukavaa on kuitenkin ollut olla yhdessä, vaikka epätietoisuus tulevasta hiertääkin eikä mitään valmiita vastauksia ole mihinkään.
Voi kun löytäisin jonkun joka elää samassa tilanteessa, siis hyväksikäytetyn, traumatisoituneen ja dissosiaatio-oireista kärsivän ihmisen kanssa. Vertaistuki ehkä helpottaisi.
2 kommenttia:
Tulinpa sitten tänne ja luin kaikki. Muutamassa kohdassa meinasi tukka nousta pystyyn kun oli kuin olisin omaa tekstiäni lukenut. Ehdottomasti kuulolla siis.
Mukava kuulla. Tervetuloa kuulolle!
Lähetä kommentti