...varsinkin kun se on pesty. Nyt on!
Ei voi muuta sanoa kuin että täällä on hyvä olla. En haluaisi lähteä pois. Huomenna on taas kuitenkin hypättävä kieseihin. Työhaastattelu paikallisessa terveyskeskuksessa, sitten Kultakutrin luo, perjantaina Savon kautta Kainuuseen. Sisarukset kokoontuvat lapsuuskotiin ja maanantaina perinnönjako. Tiistaina puolukanpoimintaa ja keskiiviikona Rakkaan luo. Rakas on varannut meille mökin torstaista sunnuntaihin läheltä Valamoa. Pääsemme palveluksiinkin jos jaksamme.
Rakkaan kanssa tärkeää meilinvaihtoa. Tilanne on mahdoton, mutta ei toivoton :-) Kaipa kaiken piti mennäkin juuri näin. Kaikesta huolimatta välillämme on syvä kiintymys ja välittäminen. Ja minulla (hetken?) seesteinen mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti