Eilen aamulla kapusimme Karin kanssa vielä vintille ja laitoimme vesitippujen alle astiat. Kaivoin sahajauho-, sammal-, hiekka- ja selluvillaeristekerroksia pohjaan asti, mistä löytyi lahonnutta lautaa joka hajosi käsiin. Huhhhuh. Kostunut aule ei onneksi ole suuri. Viola lupasi ottaa yhteyttä kunnan insinööriin joka on aiemminkin tutkinut Yhteisön rakennuksia. Kellarikerroshan on niin homeessa että mun on vaikeaa edes käydä siellä laittamassa pyykkiä koneeseen. Tässä tarvittaisi isot rempat.
Kävin tulevalla työpaikalla. Ilmeni, että sieltäkin on oltu evakossa sisäilmaongelmien, tarkemmin sanottuna läheisen tuttavani kaksiheksaetyylin takia. Kaksiheksaetyyliä syntyy kun märälle betonilaatalle liimataan muovimatto ja tuota ainetta löytyi myös entisen työpaikkani sisäilmasta. Tulevalla työpaikallani remppa kuulosti tehdyn asiantuntemuksella ja sen lisäksi osastonhoitaja oli puhunut rahakirstun vartijat ympäri ja saanut ilmanpuhdistimet kaikkiin huoneisiin! Vautsi. Puolentoista tunnin oleskelun aikana en huomannut tuttuja oireita, joten homma ilmeisesti toimii.
Illalla yhteisössä tunnepalaveri, jossa tällä kertaa vain kolme osanottajaa mutta sitäkin tärkeämpiä asioita yhdessä elämisestämme. Tunnepalaveri on Yhteisön elämään kuuluva viikottainen kokoontuminen, jossa on mahdollista puha siitä, miltä tuntuu. Yhteisön henkinen kirjopesu. Pidän tätä käytäntöä yhteisön toimimisen kannalta perustavanlaatuisen tärkeänä. Yhteisössähän on vain kolme sääntöä: älä kännää, älä käännytä, älä kähinöi. Kähinöinnin sijalla on yhteiset kokoukset, mm. tämä tunnepalaveri. Kaikkihan ei osallistu siihen koskaan, mutta ainakin tunteista puhmiseen on olemassa rakenteellinen tilaisuus.
Alan taas uudelta kannalta ymmärtää miten tuhoisaa mun entisen työpaikan toimintakulttuuri on. Huomaan sen nyt, kun minua on sekä täällä Yhteisössä että tulevalla työpaikalla kohdeltu kuin ihmistä, kuunneltu ja otettu huomioon ja vakavasti, niin näissä sisäilma-asioissa kuin muutenkin. Entisellä työpaikalla sisäilmaongelmat pyrittiin hyssyttelemään kuoliaaksi ja laittamaan oireilijan hysteeriseksi reaktioksi. Esimiehen tapa hyökätä ja syyllistää työntekijöitä mitä pienimmistä asioista ja tokaisut kuten "sinä olet väärässä työpaikassa" yms eivät todellakaan saaneet tuntemaan yhteenkuuluvuutta työyhteisön kanssa ja että olisin jotenkin tarpeellinen ja tärkeä osa yhteisöä.
Ei ikinä enää takaisin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti